Page: 1 2 3 4 5 6 7 8
POSEonPARAS
Registered user
Global user
Registered: 06-2006
Location: snap , crackle , pop
Posts: 2677
Karma: -81 (+39/-120)
|
|
Reply | Quote
|
|
Omat tarinat
eiköhän topikin nimi kerro jo tarpeeks.
PÄÄLLIKKÖ-POSSU JA RÄMÄPÄÄ-NALLE RETKELLÄ:
Olipa kerran aurinkoinen maanantai aamu ja päällikkö-possu huomasi että hän oli pullea ja pyörehkö. Rämäpää-Nalle alakoi heti pilikata possua laulamalla tämän hauskan säkeistön eräästä erittäin viihryttävästä kipaleesta: "OOLEN NALLE VAIN,PULLEA,JA LAPSET MINUA LAAAKASTAA,OOLET POSSU VAIN,KAUHIA,JA KAIKKI SINUAAA VIHAAA!!",lauloi tämä hieman pyörehkö nalle pentu. Samassa possu suuttui ja mustaksi muuttui,puhisi ja pihisi kunnes hänen nakkinsakin jo pihisi. Possu kaaasvoi ja kaasvoi kunnes talon kattoihin ylttyi,puhisisihisipihisi ja hänen nakkinsakin jo tuossa melskassa parisen senttiä taisi kasvaa. Nallea ei tuommoinen turhanpäiväinen räyhkääminen pelottanut ja hän kutsui konstaapeli Pupusen ja postimies Paten paikalle. "Postin tuo,postin tuo,postin tuo Pate jokaiseen luooo,Paatee sekä kissa,oovat juovuksissa,he tyhjentäävät postiilaatikooon,postin tuo,postin tuo,postin tuo pekka naapurin luoooo,omeeena ja lakka,haisee täällä kakka,sitten kaikkii iiiiloisiiaaa ooon!",lauloi Touhulan kansan väki kuin kuorossa. Possukin laulusta ilahtui ja tarjosi kaikille poronlihaa illalliseksi. Pekka Poronen tästä suuttui ja ampui possua haulikolla päähän.
-Joulukinkku tuli vähän etuajassa,tokaisi Pekka Poronen ja kaikki alkoivat nauramaha ja tuli lopputekstit ja he elivät elämänsä loppuun asti.
tosin se loppui heti illallisen jäläkeen kun Nalle Karhunpentu söi kaikki. HhahahahHAHA LOPPU!
TARINAN OPETUS:
Syä ystäväsi tai tule syäryksi.
TARINAN VIRHEET:
Otsikon nimi oli "PÄÄLLIKKÖ-POSSU JA RÄMÄPÄÄ-NALLE RETKELLÄ",ja tämmöistä ns. "retkeä" ei tapahtunut koko tarinan aikana.
2.virihe: Tarinan alussa kerrotiin että oli maanantai aamu,mutta tarinan loppupuolella Touhulan väki söikin jo illallista. Ja tarinan kirjoittamisessakin meni vaivaiset 47 minuuttia joten tämä ei voi pitää paikkaansa.
Last edited by POSEonPARAS, 4/6/2007, 9:18 pm
|
|
4/6/2007, 9:14 pm
|
Send Email to POSEonPARAS
Send PM to POSEonPARAS
|
tumppied
Registered user
Global user
Registered: 09-2006
Posts: 2791
Karma: -3 (+64/-67)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Hehe
NUUSKA PEKE JA RÄMÄPÄÄ OLLI METSÄ RETKELLÄ
Olipa kaunis päivä muumilaaksossa. Nipsu oli juuri keräämässä Kärpäs-sieniä muumimammalle yllättäen hän kuuli huudon:
'' Ristus ei pysty liian hapokasta''
Hän ryntäsi nopiasti sinne päin, mutta ei päässyt sinne asti koska Nuuska Peke kamppasi hänet. Sitten hän kääri hänet Elmu kelmuun ja upotti bensaan sitten hän heitti Nipsun päälle tulitikun.
Sitten Nuuska Peke lähti äänen luokse ja näki siellä pullean vaalea hiuksisen ja musta hampaisen pojan jolla oli reppu ja hattu jossa oli molemmilla puolilla coca cola tölkki ja siitä letku suuhun.
'' Hei kuka vittu sä oot?''
'' Olli Hokkanen Mikkelistä kaverit kutsuvat minua Rämäpää Olliksi ''
'' Jaa tervetuloa muumilaaksoon''
''Kyllä''
Sitten he lähtivät retkeilemään, mutta heille tuli riitaa ja he päättivät ottaa kisan kuka on ekana vuoren huipulla. He lähtivät juoksemaan ja Rämäpää Olli joi Cocista ja yritti juosta ylös, Nuuska Peke otti koko nuuskapurkillisen kerrallaan suuhunsa.
Yllättäen puskasta hyppäsi nopeasti ruma iso muumi jolla oli liila mekko ja pari hiusta. Hän lähti juoksemaan täyttä vauhtia ylös ja vielä tuli alas ja vielä kerran ylös ennen kuin Nuuska Peke ja Rämäpää Olli olivat ylhäällä.
He kysyivät miten hän pääsi ylös noin nopeasti?
Ja hän vastasi:
''Mulla oli PUREa 20 tölkkiä!''
Kaikki katsoivat häntä kummallisesti ja sitten Rämäpää Olli huusi yhtä-äkkiä ''Ei pysty''
Nuuska peke kysyi
''Ei pysty?''
Olli vastasi:
'' Ei pysty on niin hapokasta että ei pysty ''
Sitten hä'n sai sydärin ja tippui muumilaakson suurelta vuorelta alas sitten Nuuska Peke sai myös sydärin ja tippui Rämäpää Ollin päälle, mutta Muumipappa tuli ja pelasti hänet.
Tarinan opetus:
Jos haluat voittaa käytä PUREa!!!
---  |
|
4/6/2007, 9:30 pm
|
Send Email to tumppied
Send PM to tumppied
MSN
Blog
|
POSEonPARAS
Registered user
Global user
Registered: 06-2006
Location: snap , crackle , pop
Posts: 2677
Karma: -81 (+39/-120)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
matkin tumppieriä:
OLLI GIGGLESSONS JA PUREN SALAASUUS
Olipa kerran hikka hukkanen joka kuuli huhua notta on olemassa eräs porkkana joka voi juora 20 Purea yhressä minuutissa. Hikka halusi tavata tämän miehen ja miitti perustettihin...:
"Meitä suomalaisia sanotahan hulluksi kansaksi,nyt sanotaan varmaan NÄNNI! Tervetuloa Olli Giggelssons!",puhui Hikka yksikseen.
*Kävelee hirastettuna portaita ylös savun läpi*
Hikka: Olli terve!
Olli: Juu
H: Sä pystyt siis juomahan 20 purea yhressä minuutissa?
O: Juu mutta se on sitte letkusta ison suppilon kautta.
H: Kaaran nyt tähän kaksi kattilallista mannapuuroa.
O: MTFK!!??
H: Mitä tuo tarkoitti? Siis tuo "MTKF"?
O: Kyllä
H: siis ihan oikiasti mitä se tarkotti?
O: lolemt
H:Ookoo,mutta nyt on kattilallinen puuroa kaarettu,mä tästä maistan ihan nopiasti...
*tunkee naamansa puurohon*
H:AI SAATANA!!!!
O: Juu mutta se on sitte letkusta ison suppilon kautta
H: MITÄ VITTUU!???
O: Liian hapokasta
H: SAATANA PUHU SUOMEA!!!
O: Emmävoi ku tää on Olli Hokkanen remix vireo
H: MITÄ VITTUUUU!?!?!??!??!?!?!??!?!
O: lolemt
H: muttah,jatketahan,sinä siis työnnät siittiösi tähän puurohon 20 minuutiksi. Oletko harjoitellut tätä ennen kotona?
O:Juu.
H: no ristus alotetahan!!!!
*Työntää nakin puurohon*
Minuutin päästä...
O: Ei pysty
H: Mitä?
O: Ei pysty puuro oli liian emäksistä yleensä se jäähtyy kotona 45 h että se oikeen tyyryttää kiveksiä.
H: Noh,näin tällä kertaa,ei aina voi onnistua.
O: Juu.
H: Annetaan aploorit OLLI GIGGELSSONILLE!!
O: Ison suppilon kautta.
Tarinan opeetus:
kakka haisee
|
|
4/6/2007, 10:03 pm
|
Send Email to POSEonPARAS
Send PM to POSEonPARAS
|
POSEonPARAS
Registered user
Global user
Registered: 06-2006
Location: snap , crackle , pop
Posts: 2677
Karma: -81 (+39/-120)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
ristus mahtaa olla aika tylysää ku tällässiä romaaneja tänne kiriotellahan 
|
|
4/6/2007, 10:06 pm
|
Send Email to POSEonPARAS
Send PM to POSEonPARAS
|
POSEonPARAS
Registered user
Global user
Registered: 06-2006
Location: snap , crackle , pop
Posts: 2677
Karma: -81 (+39/-120)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
TARINA JELE POJASTA,JA SIITÄ MITEN HÄN TAISTELI ITSENSÄ NUKKUMAHA!
Lukijoiren arvosteluja:
"***** - Täysin vapauttava kokemus - Hesari"
"***** - Sanoinkuvaamaton kertomus nykynuorten kamppailusta pahuutta vastaan - Samburger"
"NÄNNI!! - Joku rändöm tyyppi voorumilla"
" * - Minä annan yhden tähden tälle kokoperheen kertomukselle,koska huumori joissain kertomuksen kohdissa ei aivan iskenyt huumorigenreen,johon minä olen tottunut - Seppi the evil nerd"
KIRIOTAN SEN HUOMENNA KOSKA NYT LÄHÄREN KOISIMAHA KUTTEN NIKTEN *****ES!!!!
|
|
4/6/2007, 10:22 pm
|
Send Email to POSEonPARAS
Send PM to POSEonPARAS
|
loviisa
Registered user
Global user
Registered: 12-2006
Posts: 21
Karma: 0 (+0/-0)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Tää tarina on ihan hirvee ja kuhee ja mä häpeen tän takii silmät päästäni, mut laitan sen tänne silti.Eritysesti toi kolmos luku mä en tiiä mitä mä oikeen ajattelin ku kirjotin sen, mutta siitä oppii , et kesälomaa edeltävinä päivinä ei kande kysyy kavereilt tarinan henkilöille nimii( ainaskaa jos ne on yhtä outoja ku mun kaverit). Tää ei sit oo ihan valmis vielä, et mä kirjotan siihen ehkä jatkoo joskus.
TÄYDELLINEN TAPPAJA
ensimmäinen luku
Yksi koulupäivä kaikkien muiden joukossa. Muut iloitsivat sitä, että kokeet olivat loppuneet ja kesäloma alkaisi parin viikon kuluttua. Mutta Lomen mietti miksi juuri, hän oli kirottu olemaan iloinen nähdessään jonkun kuolevan. Lomen pyöritteli mustaa hius tuppoa sormissaan ja muisteli ensimmäistä kertaa jolloin oli tappanut toisen ihmisen, siitä oli pian kulunut
täsmälleen kymmenen vuotta. Se oli tietysti ollut pelkkä vahinko, ei viisi vuotias pikku likka edes pystynyt tappamaan ketään tarkoituksella.
Lomen ei ollut halunnut mennä nukkumaan ja oli houkutellut lapsen vahtinsa juoksemaan perässään. Hän oli päässyt portaat alas ketterästi, lapsenvahti oli kompastunut ja pudonnut portaita alas. Lapsenvahdin niska meni poikki ja, jostain syystä, se oli tuntunut Lomenista hyvältä.
''Hei, sinä puoliksi nukahtanut ihminen!''
Se oli Lina, ainut tyyppi koko koulussa joka suostui olemaan Lomenin seurassa. Lomen huokaisi ja kääntyi katsomaan, Linan vihreät silmät olivat iloiset ja pieni tuulen vire heilutti hänen platinan vaaleita hiuksiaan.
''No?'' Lomen kysyi.
''Miten koe meni? Minusta osa kohdista oli ihan liian vaikeita.''
''Ei minusta. Se oli varmaan yksi helpoimmista kokeista ikinä.''
''Sinä nyt oletkin tuollainen superäly.''
Taas se alkoi. Lina selitti, että oli epäreilua, kun Lomen pääsi aina niin helpolla. Kun taas Lina teki hirveästi töitä ja sai silti huonompi numeroita.
Koulun kello soi.
''Tunti alkaa.'' Lomen sanoi, ehkä hiukan tarkoituksettomasti.
Hänestä oli rasittaa kuunnella, kun Lina selitti miten Lomen oli niin fiksu ja hän taas täysi tollo.
''Kuule. Et sinä ole tyhmä. Jos oiken muistan snulla oli 8.5:n keskiarvo.'' Lomen sanoi tehdäkseen lopun Linan marinasta.
''Tuo on vielä toinen juttu. Muistat aina kaiken.''Lina marisi.
Lomen huokasi, eikö tuosta marinasta mikään tehnyt loppua.
''Hiljaisuus!'' Opettaja huusi puheen sorina yli.
''Tänään keräämme kirjat pois.''
Luokan täyttivät riemun kiljahdukset.
''Jee, enää ei opiskella!'' Joku huusi kaiken melun yli.
Kaikki tunkivat kilvan palauttamaan kirjoja.
Ulkona satoi. Lomen kuunteli puolella korvalla miten opettaja piti äänestystä siitä pelattaisiinko lautapeläjä vai katsottaisiin Simpsoneja, vaikea arvata kumpi voittaisi. Lomenin kuva heijastui ikkunasta. Valkeat hiukset täynnä mustia raitoja, tähtisafiirin väriset silmät joiden keskellä oli, liiasta kahvin juonista laajenneet pupillit. Hänen ihonsa oli lumi valkea, koska hän ei juuri viihtynyt Auringon paisteesssa. Lomen oli vain 162 cm:ä pitkä eli lyhyt ikäisekseen. Lomen kuuli
miten Simpsonien tunnari soi kaijuttimissa. Onneksi koulua oli vain yksi tunti jäljellä.
Koulun loputtua Lomen näki Jackin odottovan auton vieressä. Oliko sen pakko tulla hakemaan hänet. Jack oli ollut Lomenin äidin kannsa naimisissa ennen tämän kuolemaa, ja Lomen inhosi Jackkiä ihan periaatteesta. Jack oli nyt uusissa naimisissa Belle nimisen naisen kanssa. Bellella oli tuli punaiset hiukset ja sen takia hän näytti huvittavalta suuttuessaan.Keski pituinen nainen oli varsinainen hienosto rouva ja helppo ärsytettävä.
''Miten koulu meni?'' Jack kysyi ystävällisesti.
Hänen tumman rukeat hiuksensa kiilsivät ja ohi kulkevat lukiolaiset pojat katsoivat kateellisina hänen lihaksikasta kehoaan. Lomen mutisi jotain epämääräistä vastauksekksi. Miten se jaksoi aina yrittää.
toinen luku
''Murha-aalto jatkuu yhä.''
Lomen kuuli viitoskanavan uutistenlukijan selostavan. Lomen huokasi, ne eivät tiennett mistä oikeasti oli kyse. Sen puoleen, että se olisi edes kiinnostanut ketään.
''Poliisi ilmoittaa, että tekijän motiivi ei ole vielä selvillä. Eikä uhreilla vaikuttaisi oluvan yhteyttä toisiinsa.''
Pyh, mokoma selitti kuin olisi tiennyt asiasta jotain.
''Paikalla Routa.''
Koira yritti välttyä suihkun osumiselta itseensä.Routa ei oikeasti ollut koira, se oli jätttiläis- kokoinen, puhtaan valkea susi. Lomenin oli kuitenkin onnistunut hankkia sille väärennetyt paperit ja nyt se oli virallisesti valkoinen paimenkoira. Routa ei nyttänyt kuitenkaan yhtään valkkarilta, joten se ei pärjännyt näyttelyissä. Kaikessa muussa mitä se ja Lomen tekivät yhdesä, Routa oli kuitenkin loistava. Lomen päästi Roudan pois suihkusta. Se ravisteli turkkiaan ja vesi roiskui pitkin seiniä.Tietysti Melindan piti tulla kylppäriin juuri silloin ja Routa katosi ovesta ennen kuin silmiä ehti räpäyttää. Lomen kuuli Bellen kirkuvan, ihan kuin vesi olisi myrkyllistä.
''Huoh, mitä sä haluat.'' Lomen kysyi.
Katsoessaan luurangon laihaa, ruskea hiuksista tyttöä.
'' Vaikeuksia sulle.'' Melinda vastasi hymyillen.
Niimpä tietysti.
Lomen lähti alakertaan ja näki märän Bellan katsovan häntä vihaisena.
''Olen sanonut sinulle ainakin sata kertaa, että pidä tuo elukka kurissa.''
Olisi turha selittää mitä oikeasti oli tapahtunut. Ei Belle uskoisi, että hänen pikku kullannuppunsa tekisi jotain sellaista. Ei sinällään, että se Lomenia olisi erityisemmin kiinnostanut. Paitsi, että viisi virheliikettä tarkottaisi puuduttavan tylsää terapia käyntia.
Oli Lomen olut vakilassakin kerran tosin vain viikon. Se oli ollut sen turkistarhaiskun takia, Lomen oli käynyt parin muun toisin ajattelijan kanssa tappamassa yhdeltä tarhalta kaikki ketut, mutta kuka hullu pitäisi 13 vuotiasta kovin pitkään vankilassa. Terapia käyntejä sen sijaan oli säännölliseti ja myös aina silloin, kun tarve vaati.
Lomen vei Roudan huoneeseensa. Pakkasi reppunsa ja lähti tallille.
Matka kaupungin läpi tallille vei 15 minuuttia, mutta Lomen pysähtyi vanhainkodin eteen. Parkkipaikalle oli pysäköity tunnetun turvaliikkeen pakettiauto. Joukko ihmisiä katseli sitä vähän matkan päästä.
''Mitä he touhuavat?'' Lomen kysyi eräältä mieheltä.
''Asentavat uutta turvajärjestelmää. Se kuullemma pysäyttää kenet tahansa.''
''Miksi ne sen tänne vanhainkotiin laittaa?''
''Vanhusten omaiset on huolissaan, että Tappaja käy vanhusten kimppuun.''
Se kuulosti haasteelta, mutta oli parempi jättää myöhemmäksi. Se saattoi olla myös ansa. Lomen lähti polkemaan eteenpäin, mutta päätti tulla myöhemmin urkkimaan millainen se järjestelmä oli.
Tallilla Lomen paineli suoraa sisään ja näki pörröisen ariegenponin tarkkailevan häntä.
''Hei poju.'' Lomen tervehti.
Dark hirnahti ja hamusi Lomenin hiuksia. Lomen vilkuili ympärilleen, ei ketään. Hän kaivoi taskustaan pienen lihan palan ja antoi sen hevoselle.
Kuulostaa varmaan oudolta, että hevonen söi lihaa, mutta Jeil ei ollut tavallinen hevonen. Niinkuin ei kukaan muukaan Lomenin pikku ystävistä. Murderer, sysi musta kissa, ymmärsi ja puhui kaikkia ihmiskieliä. Yönsilmä, korppi, taas oli pettämätön yhteys kaikkiin eläimiin. Routa ja Wahykel, hämähäkkiapini, oppivat nopeasti, ymmärsivät vakeatkin ohjeet ja olivat todella älykkäitä. Jeil, oikealta nimeltään Test Centures Nro. 10 Black Knight, oli nopea, ketterä ja kestävä, tämän lisäksi se oli sekasyöjä. Jeilin torahampiden peittona oli ontot muovihampaat.
Lomen avasi karsinan oven ja heti lauma nuoria ratsastajia ilmaantui hänen viereensä. Joskus Lomen mietti kuulivatko ne, kun avasi karsinan oven.
''Cabriel on uusi. Hän haluaisi kovasti nähdä sen, kun viet Jeilin laitumelle irtonaisena.''
Lomen katsoi uutta tyttöä. Cabriel oli lyhyehkö, musta hiuksinen ja harmaa silmäinen, luultavasti noin 8 vuotias. Cabriel hymyili leveästi.
Lomen ei viitsinyt vastata, päästi vain Jeilin ulos karsinasta ja lähti kohti laidunta. Hän kuuli takaansa kavioiden tasaisen kopseen ja tyttöjen innostuunet ja ihailevat huokaukset. Mita ne jaksoivat aina innostua samasta tempusta. He tulivat laitumille ja Lomen päästi Jeilin laitumele. Lomen meni takaisin talliin siivoamaan karsinan.
Kun hän lähti oli jo pimeä. Lomen polki ripeästi kotiin. Lomen meni huoneeseensa ja sai iloisen Roudan vastaansa.
''Aiotko tehdä tänä yönä jotain?'' Murderer kysyi.
''Jep, en ole tehnyt mitään viimeisiin kolmeen yöhön.''
Lomen hymyili vamppyyrimäistä hymyä, tänä yönä pidettäisiin hauskaa.
Keskiyöllä Lomen nousi ja otti Roudan, Wahykeli ja Yönsilmän mukaansa. Hän puki täys mustat vaatteet ylleen ja laiitoi myös mustan pipon valkeiden hiustensa peitoksi.
Tallille tultuaan Lomen otti itse tekemänsä hackamoret repusta, ne eivät oikeasti kiristyneet vaan Jeil toimi oman mielensä mukaan.
''Tule Jeil mennään.''
Jeil lähti oitis tulemaan. Lomen otti muovihampaat pois ja näki vahvat torahampaat.
''Yönsilmä mene tähystämään, emme halua jäädä kiinni.''
Korppi nousi ilmaan ja katosi näkyvistä. Lomen nousi Jeilin selkään ja he lähtivät liikkeelle.
Lomen tiesi,että järven rannalla oli nuorisoa ryyppäämässä. Lomen ei pitänyt juomisesta, tupakoimisesta tai mistään muustakaan mitä ne sielä tekivät.
Last edited by loviisa, 6/11/2007, 10:13 pm
|
|
6/11/2007, 4:36 pm
|
Send Email to loviisa
Send PM to loviisa
|
loviisa
Registered user
Global user
Registered: 12-2006
Posts: 21
Karma: 0 (+0/-0)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
jatkuu (täydellinen tappaja)
luku 2
He menivät pientä metsäpolkua pitkinja olivat pian perillä. Lomen laskeutui Jeilin selästä ja hiipi lähemmäs. Hän kuuli kännisten nuorten äänet. Lomen katseli ympärilleen tutkien ympäristöä. Hän löysi retin jota pitkin pääsisi ihan viereen ilman, että kukaan huomaisi. Lomen lähti liikkeelle. Kaksi ensimmäistä kaatuivat nopealla viillolla. Lomen näki silmäkulmastaan miten heidän kurkkunsa vuosivat verta. Että se tuntui hyvältä, hänen kasvoilleen nousi hymy.Kolme jäljellä. Nuoret lähtivät pakoon prätkillään. Lomen kutsui Jeilin luokseen ja loikkasi tämän kyytiin. Jeil laukkasi vaiketa kivisiä polkuja pitkin niin lujaa kuin vain pääsi. He saavuttivat nuoria nopeasti kunnes olivat pitkä hiuksisen hujopin vieressä. Lomen virnisti tälle, poika katsoi Lomenia kauhuissaan. Lomen heitti veitsin, täysosuma. Poika putosi pyörän selästä. Lomen jatkoi matkaa, kaksi vielä. He lulivat alamäen kohdalle se loppui jyrkänteeseen. Toinen pojista putosi, mutta toinen jatkoi yhä. Maa oli sammaleinen, märkä ja erittäin liukas. Jeil teki parhaansa pysähtyäkseen, mutta se ei onnistunut. Reuna lähestyi kunnes se oli jo kohdalla ja putosimme. Viimeinen mitä Lomen kuuli oli Yönsilmän raakaisu ja Roudan pitkä surullinen ulvonta.
kolmas luku
Lomen kuuli ääniä. Oliko se mahdollista? Entä kaikki mihin hän oli uskonut, ei kuoleman jälkeen seurannut mitään tuonpuoleista. Eihän se ollut mahdollista. Nyt hä kuitenkin kuuli ääniä. Lomen mietti kyllä hän muisti putoamisen, kivun ja pimeyden.
''Luuletko, että hän on elossa''Yksi ääni sanoi.
''En ole varma. Ainakin hänen kehonsa elää, mielestä en ole varma.''Toinen ääni vastasi.
Elää, Lomen oli ihmeissään. Hän kokeili liikuttaa toisen käden sormia.
''Näitkö tuon?''Ensimmäinen ääni sanoi innoissaan.
Joku avasi Lomenin silmän ja sohi siihen lampulla. Lomen yritti käskeä lopettamaan, mutta ulos tuli vain outo äännähdys. Lomen kohotti toista kättään huitaistakseen, mutta se oli liian raskas.
''Taidat olla väsynyt. Ei hätää voit nukkua rauhassa.''
Lomen ei vastannut. Hän oli liian väsynyt siihen.
Kun Lomen seuraavan kerran heräsi, hän ei yrittänyt mitään kuunteli vain. Hiljaista huminaa jokin laite ja rasittava tasainen piippaus. Lomen avasi silmänsä ja näki katon.Hän nousi istumaan. Huone oli pimeä. Jos vain näkisi paremmin. Yllättäen Lomenin toinen silmä näki kaiken vihreänä. Vau pimeänäkö, hän ajatteli. Lomen katsoi kehoaan, oikea käsi oli mekaaninen. Samoin kuin jalat. Oikea jalka oli kokonaan mekaaninen ja vasen hiuka polven yläpuolelle.
Lomen kohotti katseensa kuullessaan pienen sihahduksen. Sisään tuli pitkä, laiha nainen jolla oli punaiset hiukset, harmaat silmät ja virheetön meikki. Hän muistutti Belleä. Jotenkin Lomenista tuntui, että hän ei tulisi pitämään tästä naisesta.
''Sitä ollaan jo hereillä.''
Lomen nyökkäsi, kun ei viitsinyt vastata.Nainen hymyili.
''Olen Calu Caximielinen.''
Lomen tuijotti hetken hiljaa.
''Lomen.''Hän vastasi lopulta.
''No niin Lomen. Pystytkö seisomaan?''
Lomen nousi, mutta horjahti hiukan, hän ei hallinnut uusia raajojaan kunnolla.
''Ei huolta, se vie aikansa. Voisitko kertoa elämästäsi?'' Calu kysyi.
Lomen oli hiljaa. Miksi hän kertoisi Calulle elämästään?
''Mikä päivä nyt on?'' Lomen kysyi lopulta.
''25.5.3215.''
Lomen hymyili. Mikä sattuma, lastenhoitajan tappamisesta oli siis kulunut täsmälleen 1218 vuotta.
''Mikä hymyilyttää?''Calu kysyi.
Lomen oli hiljaa, nyt piti vetää hatusta jotain ovelaa. Lina oli silloin touhottanut siitä leffasta.
''Minun oli tarkoitus mennä katsomaan yksi elokuva 25.5:tä 1208 vuotta sitten, mutta kuolin ennen sitä.''
Calu katsoi Lomenia hiljaa. Oli kai odottanut jotain tärkeämpää historiaallista faktaa.
''Voisitko ehkä kertoa minulle perheestäsi?''Calu ehdotti.
''Miks?''
''Olisi vain hauska tietää.''
''Miks?''
''Ihan uteliaisuuttani kysyn.''
''Mua ei sun uteliaisuutes kiinnosta.''
''Pitääkö kaikkeen aina olla jokin syy?''
''Pitää, ainakin minulla.''
Calu huokasi.
''Miksi sinun nimesi muuten on Calu?'' Lomen kysyi.
''Tällaiset nimet ovat suvun perinne.''Calu sanoi hiukan nolostuneena. Lomen ei viitsinyt sanoa mitään, ei ollut hauska lyödä lyötyä.
Ovi aukesi ja siisään tuli nainen, joka näytti siltä, että oli vasta nousut ylös. Tummat hiukset sojottivat joka suuntaan ja silmälasien takaa näkyivät häthätää meikatut silmät.
''Tämä on sisareni Aucco.''Calu esitteli naisen.
''Sen huomaa.''Lomen sanoi samalla, kun yritti pidätellä naurua. Calu ja Aucco tuijottivat Lomenia vihaisesti. Sitten Calu lähti.
''Haluaisitko jotain? Vaikka juotavaa.''Aucco kysyi.
''Juu.''Lomen vastasi.
Hän ei ollut huomannutkaan miten janoinen ja nälkäinen oli. Aucco lähti ja Lomen jäi yksin.
Lomen katseli ympärilleen ja huomasi, että yksi kohta seinästä oli erilainen. Lomen käveli sen luokse. Metalli jalat olivat raskaat ja hankalat käsitellä. Lomen koski erilaista kohtaa. Lasia, se oli ikkuna. Ikkunan vieressä oli kaksi nappia. Lomen painoi toista nappia, ei mitään. Sitten toista, tummuus ikkunasta väeni hiukan. Lomen painoi nappia kunnes ikkuna oli aivan kirkas ja hän näki kaupungin.
jatkuu pian
Last edited by loviisa, 6/12/2007, 2:15 pm
|
|
6/11/2007, 9:05 pm
|
Send Email to loviisa
Send PM to loviisa
|
loviisa
Registered user
Global user
Registered: 12-2006
Posts: 21
Karma: 0 (+0/-0)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
nyyh  kukaa ei kommentoi mun tarinaa. oottekste vaa nii laiskoi et ette jaksa lukee sitä 
|
|
8/21/2007, 9:50 am
|
Send Email to loviisa
Send PM to loviisa
|
Anthony love
Registered user
Global user
Registered: 06-2006
Posts: 1908
Karma: 23 (+34/-11)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Loviisa, mä luin tota sun tarinaa (: tosi kiva.
Hahhaa, nyt tulee vuoden paskin tarina. Ei siis sinällään aiheeltaan, vaan sen takia, että kirjotin sen huonosti -.-
Otsikko ei liity mitenkään tarinaan, mut ihan kun olisin jaksanu miettiä sitä :'D Niin ja se loppuki on iha sipuliperunapaska.
Kuolematon kauneus
Täysikuun valo piirsi kirkkaita juovia synkkään maisemaan. Linnan takana sijaitsevista puskista kuului rapinaa ja matalaa puhetta.
Pian kuun luomaa valokeilaa vasten piirtyi neljän miehen silhuetit. Jykevä kivirakennelma kohosi uhkaavasti kohti tummaa taivasta vierailijoiden edessä.
- On se vaan komia! Jarppi totesi raapien niskaansa.
- Älä muuta sano, Jukka mutisi läimäyttäen äänekkäästi iholleen eksynyttä pörriäistä.
Miehet etenivät kohti linnaa hiljaisuuden vallitessa.
Jarnon ääretön rakkaus,kamera, oli hänen kädessään kohdistettuna edellä kulkeviin ystäviin.
Sanaton jännitys kutitteli kaikkien vatsanpohjissa.
HP kohotti katseensa linnan reunimmaiseen torniin. Kauhu kulki kehon läpi sähköiskun lailla, kun mies tajusi katsovansa kasvoiltaan synkkää, mutta intohimoista naista silmiin. Näky oli hetkessä poissa.
Tummassa ikkuna-aukossa ei näkynyt jälkeäkään naisesta. Tilalla oli vain kapea kuunsäde.
HP käänsi katseensa pois ikkunasta ja tyytyi seuraamaan muita.
Pian kaikkien matka pysähtyi parhaat päivänsä nähneelle tammiovelle. Jukka selvitti kurkkuaan ja tarttui kitisevään ovenkahvaan. Hetken tempomisen jälkeen ovi avautui valittaen.
Ummehtunut haju iski päin kasvoja, kun ystävykset astuivat epäröiden lohkeilleen kynnyksen yli kolkkoon halliin. Kaikki hätkähtivät tummaa möykkyä hallin keskiosassa. Jarnon videokuva tärähti hieman Jarpin tallatessa tämän jalalle valmiina pinkaisemaan juoksuun. Hetken päästä silmät kuitenkin tottuivat piemään ja pojat tunnistivät möhkäleen patsaaksi.
Lähemmin tarkasteltuna siinä oli viisi faunia. Kolme kuollutta ja kaksi elävää kasvoillaan voitonriemuisat ilmeet. Joukkio käänsi katseensa pois patsaasta ja jatkoi matkaa.
He nousivat huteria portaita ylös päin. Pian hiljaisuuden leikkasi äänekäs rysähdys ja manaus, joka kiiri linnan seinästä toiseen.
- Ai ristus! Voi kirottu! (< tohon oli tarkotus kirjottaa "voi saatana!", mutta koska novelli oli äikäntunnille, niin siihen tuli "voi kirottu!")
Jarppi karjui portaiden ylle kyyristyneenä. Muut kääntyivät silmät suurina katsomaan tapahtunutta. Jarpin jalka oli mennyt läpi portaasta. Tummat laikut farkkukankaassa kielivät puunsäleiden aiheuttamista haavoista. Muut auttoivat Jarppia vapauttamaan jalkansa ja pian matka jatkui. - Tosin Jarpin osalta hiukan ontuen. Jarno virnuili tyytyväisenä saamastaan kuvausmateriaalista. Vaikka onnettomuus ei pienen jännittyneisyyden takia äsken juuri räkänauruja saanutkaan, Jarpin ilmeille voitaisiin nauraa huomenna.
Seurueen saavuttua ylätasanteelle edessä oli melkoinen määrä ovia valittavana. Jukka raapi mietteliäänä leukaansa. - No niin jätkät, aika monta ovee, hän totesi hilpeästi ja kevensi lausahdustaan vielä hörähdyksellä.
HP otti haparoivan askeleen kohti lähintä ovea muiden jäädessä neuvottelemaan, mikä huone tutkittaisiin ensin. HP painoi kätensä ovenkahvalle ja kuunteli hetken sydämenlyöntejään. Hän painoi varovasti kahvaa ja ovi avautui kuntoonsa nähden melko äänettömästi. Oven takana HP:ta odotti järkytys. Nainen, jonka hän oli nähnyt, seisoi nyt oven takana kuin häntä odottaen. HP:n suu avautui huutoon, mutta ääntä ei kuulunut. Kieroutuneesti hymyillen nainen kohotti siroa kättään ja ovi lennähti kiinni.
HP pani merkille, että tuo kumma nainen hohti omituisesti.
Nainen astui jokusen askeleen lähemmäs ja pujotti kätensä HP:n käteen. Jäätävä tunne puristi sitä epämiellyttävästi. HP katsoi kättänsä, jonka nainen oli ottanu omaansa. Sen päällä näkyivät selvästi kelmeästi hohtavan pienen käden ääriviivat.
Naisen huulet liikkuivat, mutta HP kuuli äänen vain mielessään. - Olen odottanut sinua, nainen sanoi vienosti hymyillen. HP aukoi suutaan avuttomasti kuin kala kuivalla maalla. - Miksi sinä oikein lähdit sinä yönä? Sanat kumisivat oudosti HP:n sekavassa mielessä. 'Mitä nainen hourii' hän tuumi kauhuissaan.
Hän otti pari askelta taakse päin vapauttaen kätensä naisen kädestä.
- Nyt voimme jatkaa elämäämme yhdessä, nainen lausahti ja hymyili enkelinkasvoillaan miehelle. HP:n hälytyskellot pärähtivät soimaan. Pieni ääni kiljui jossain HP:n mielen perukoilla - Pakene jo! Mitä sinä hyvä mies odotat, mene!
HP otti kompuroiden jalat alleen ja ryntäsi ovelle. Hän kuuli naisen kiljaisun, mutta ei välittänyt siitä.
- Älä mene, pyydän! Nainen aneli. HP tuskin tiedosti enää kuulemaansa. Astuessaan kynnyksen yli hän ei edes vilkaissut taakseen, kun veti oven kiinni.
- Nyt jätkät lähdettiin! HP kiljahti harppoessaan portaita alas. Hän vähät välitti niiden huonosta kunnosta.
Muut kohauttivat olkiaan ja laskeutuivat portaat pienemmällä metelillä.
HP pysähtyi vasta ulkona odottamaan muita. Samalla hän loi väristen silmäyksen torniin. Ilma pakeni keuhkoista, kun hän huomasi naisen ikkunassa. Nainen katseli häntä surumielisen pettyneenä.
Mielessään HP kuuli pyynnön "Tule pian takaisin, rakas.". HP vilkaisi linnan ovelle ja huomasi muidenkin selvittäneen tiensä ulos. Hän kääntyi kuitenkin vielä ympäri ja huomasi naisen kadonneen. HP veti syvään henkeä ja huudahti - Hyvästi, kuka sitten oletkin! En tiedä kuka olet, enkä tosiaan halua tietääkkään!
Sen jälkeen hän juoksi kompuroiden muiden luokse. Jarno zoomasi hiukan, kun huomasi HP:n juoksevan kameraa kohti.
- Tänne me ei kyllä jätkät enää tulla! HP kähisi voimattomana.
- Kuinka vaan, eihän täällä ollu ees mitään jännää. Jarppi heitti vastaukseksi heidän kävellessään autolle.
HP kurnutti jotain vastaukseksi ja huomasi Jarnon kuvaavan. - Äläkä ristus kuvaa! Hän ärjäisi selvällä suomen kielellä.
- Tais HP:lla olla rankka yö, Jukka kiusasi silmää iskien.
- Suu kiinni, lähetää menee! HP komensi ärtyneenä.
Miehet nousivat autoon ja ajoivat tiehensä pikkukivet lennellen.
Jos HP olisi sillä hetkellä katsonut torniin, hän olisi nähnyt kelmeän loisteen hiipuvan ja sitten sammuvan.
HP ei kuitenkaan katsonut, mutta ehkä parempi niin.
Tein tän siis äikäntunnille, kuten tuli jo ilmi : D
Mun aivot ei oikee raksuttanu, joten Rex autto juonen keksimisessä. En tosiaankaan kopioinu sanasta sanaan sen ehdotuksia, vaan sovelsin niitä omiini (;
Ps. älkää vältitäkö kirjotusvirheistä. en jaksa editoida niitä nyt pois :'D laiska.
Last edited by Anthony love, 8/27/2007, 2:04 pm
---
L'amour à La francaise
|
|
8/27/2007, 1:59 pm
|
Send Email to Anthony love
Send PM to Anthony love
|
Add a reply
Page: 1 2 3 4 5 6 7 8
Powered by AkBBS 0.9.5b - Link to us
- Blogs
- Hall of Honour
- Chat
Click here to get your own free message board
|
You are not logged in (login)
Board's time is: 11/21/2009, 6:09 pm
|
|
|
