Page: 1 2 3 4 5 6 7 8
PiruTaivaalla
Registered user
Global user
Registered: 01-2009
Posts: 218
Karma: -2 (+2/-4)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Teillä on aivan loistavia ficcejä! Toisin kuin itselläni, minulla on myös, mutta en oikein tiedä kannattaako minun sitä tänne pistää, siitä tuskin pidetään : D
---
Tyhmä tyttö jolla ei ole paljoa järkee päässä, mutta sen verran on että vois syödä ruohoa veljensä tekemän ruuan sijaan.
|
|
2/6/2009, 2:41 pm
|
Send Email to PiruTaivaalla
Send PM to PiruTaivaalla
|
Anthony love
Registered user
Global user
Registered: 06-2006
Posts: 1908
Karma: 23 (+34/-11)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Pistä vaan ihan rohkeesti, kaikilla on se oma tyyli kirjottaa, ja kyllä täällä varmasti on halukkaita lukemaan sunkin tekstejäs! 
---
L'amour à La francaise
|
|
2/6/2009, 6:53 pm
|
Send Email to Anthony love
Send PM to Anthony love
|
PiruTaivaalla
Registered user
Global user
Registered: 01-2009
Posts: 218
Karma: -2 (+2/-4)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Joo, mutta tarina kertookin musta ja mun elämästä ja Duudsonit tulee pelastaa mut pois kotoa, perhe menehtyy lomalle mentyään ja sillai : DD Että vähän kuin yksinäisyyden tarina joka kertoo aika paljon musta... Tuskin siitä edes pidetään, mutta kai vo jonkun pätkän tähän tunkea xD
Tämä on tarinan keskeltä repäisty pieni pätkä...:
- Hei, Johanna! kuului olohuoneesta HPn ääni. - Sulla on karaokelaite!!
- Niin on, lataan aina netistä kappaleita mitä voi laulaa ton laitteen avulla, Johanna vastasi ja meni olohuoneeseen. HP oli jo käsittelemässä mikkiä ja Jarno säätelemässä.
- Kuuluuko? HP kysyi.
- Ei kuulu, Jukka vastasi.
- Nyt pitäs kuulua, Jarno sanoi ja nousi seisomaan. HP sanoi yhden kirosanan mikkiin ja se kuului kovana. He repesivät taas nauramaan.
- Miten matka muuten sujui? Johanna kysyi istuessaan sohvalle. Jarppi istahti isoon tuoliin istumaan, kun taas Jukka ja HP menivät Johannaa vastapäätä ja Jarno Johannan viereen.
- Iha hyvin se meni, Jukka vastasi. - Jarppi vaa pisti Jarnon penkille yhen niitin.
He alkoivat taas nauraa.
- Hermot meni kyllä poikien kanssa, ei saanu nukkua vähään aikaan, HP sanoi. - Ne olis kummiski työntäny jotain nenään.
Jukka nousi seisomaan ja lähti Johannan vanhempien huonetta kohti jonka ovi oli taulu-tv:n vieressä. Suuri parisänky vei huoneesta suurimman osan ja tietokone ja sen työpöytä oli ikkunan äärellä. Sängyn vieressä oli toinen ovi jonne Jukka lähti. Muutkin tulivat hänen mukaansa.
- Täällä on suihkuhuone! Ja sauna! Jarppi huudahti. - Saunotaan tänään!
- Vieraan tytön luona! Jukka huusi heti perään ja he alkoivat nauraa. - Käykö jos saamme mennä saunaan?
- Kyllä käy, minunkin pitäisi mennä tänään, Johanna sanoi. - Mutta te saatte mennä ensin.
Johanna avasi saunan lasisen oven ja kumartui kiuaan alle ja väänsi nupin vasemmalle ja alkoi kuulla surinaa. Sitten Johanna nousi ylös ja laittoi saunan oven kiinni.
- Iso sauna, Jarno sanoi. - Ja vielä samassa talossa.
Sitten kuului puhelimen ääntä. Se toistui voimakkaammin.
- Minä vastaan, Johanna sanoi ja häipyi suihkuhuoneesta pois vanhempiensa huoneen läpi, olohuoneen kautta eteiseen. Hänen perässään oli tullut Jarno ja hiljattain muutkin tulivat kun olivat lopetelleet saunan tutkimisen. Johanna tarttui puhelimeen.
- Johanna, Johanna vastasi puhelimeen. Poikien katseltua Johannaa ja tämän puhelua, he huomasivat Johannan ilmeen joka vääntyi murtuneeksi ja järkyttyneeksi.
- Se-selvä, Johanna vastasi puhelimeen. - Heippa...
Johanna sulki puhelimen hiljaa eikä katsonut muualle kuin puhelinta joka oli vaimentunut. Se päästi pienen piippausäänen, mutta loppui lyhyeen. Hiljaisuus valtasi heidät. Pojat vilkaisivat toisiaan ja sitten Johannaa. Lopulta hän nosti hiljaa katseensa ylös poikiin ja yritti vetää kasvoilleen pienen hymyn, mutta siitä jo huomasi, että hän esitti.
- Onko jokin vialla? Jarppi kysyi. Johannan hymy ei pysynyt kauaa paikallaan vaan se vääntyi takaisin surulliseksi. Hän ei vastannut mitään vaan käveli poikien ohi olohuoneen sohvalle istumaan ja painoi päänsä käsiinsä. Pojat tulivat olohuoneeseen Johannan perässä ja menivät istumaan myös. Hiljaisuus valtasi taas huoneen. Ei kuulunut pihaustakaan. Lopulta Johanna hengähti raskaasti ja alkoi puhua hiljaisella, mutta selvällä äänellä.
- Muistattehan kun kerroin, että minulla menee huonosti perheeni kanssa? Johanna kysyi pää yhä käsissään. Pojat nyökkäsivät.
- Sattui matkalla niin että he ajoivat tien reunaan niin pahasti, että kukaan autossa oleva ei selvinnyt, Johanna jatkoi. - Poliisi soitti minulle äsken ja sanoivat vievänsä minut toiseen perheeseen.
Syntyi hiljaisuus ja Johanna jatkoi puhumistaan.
- Olen hieman onnellinen että sain vapautta mutta...tunnen myös surua siitä kun en voinut sopia välejämme äitini kanssa, Johanna sanoi ja hänen äänensä oli hiljainen. - Nyt kun muistelen niitä menneitä aikoja kun joskus harvoin nauroimme äidin kanssa yhdessä, olen jotenkin murtunut, kuten muillekkin perheenjäsenille. Äiti ei silloin nuorena ollessani tuntenut minua, pienenä ollessani hän oli minulle aina vihainen. Joskus hän unohti kaiken ja piristi minua parhaansa mukaan. Lopulta äitini tuli hysteeriseksi kun kuuli minun olevan sairas ja oli vihaa täynnä. Hän ei enään koskaan huolehtinut mitä minulle tapahtui ja syytti minua kaikesta. Isäni joka huomasi kaiken sivussa pyysi minua saamaan äiti unohtamaan kaiken minusta. Veimme äitini sairaalaan jossa pyyhkäisimme äidin muistin. Mutta nykyäänkin hän oli minulle vihainen. Mutta nuo ajat kun olin nuori, niitä en voi unohtaa. Niitä pieni iloisia asioita mitä vietin perheeni kanssa. Mutta oikeasti tahdon ne unohtaa koska ne satuttavat minua, sisältäpäin minua kidutetaan. Että minua ei tarvittaisi tässä maailmassa. 'Johanna, jotain pahaa on tapahtunut äidille. Mutta jos hän unohtaa sinut, hän voisi tulla onnellisemmaksi. Tämä voi olla sinulle kova pala, mutta minä rakastan sinua äidin sijasta. Jos sinä välität äidistäsi, etkö pelastaisi äitiäsi...?' isä kysyi minulta. Äitihän vietiin sairaalaan jossa oli isäni mukana. He juttelivat siinä hetken ja minä kuuntelin oven takaa salaa.
' Oletko varma, että haluat unohtaa tyttäresi? Onko se sinulle ihan okei?' tämä kysyi ja äitini nosti päänsä käsiensä suojista. 'Miten voi olla mahdollista että synnytin tuollaisen kauhean tytön?! En hyväksy häntä. Hän on pahin mitä elämässäni on koskaan tapahtunut, tuhosi elämäni'
Ja silloin minut erotettiin äitini muistista. En saanut koskaan tietää mitä varten. Olin ihmeissäni kuunellessani 9-vuotiaana tätä tapahtumaa. Äitini tila muuttui paremmaksi, kuukausi myöhemmin hän jopa pystyi hymyilemään. Mutta silti, alkoi koko perhe minua vihaamaan.
Johannan olkapäät tärisivät ja pojat kuuntelivat järkyttynyt ilme kasvoillaan. Johanna jatkoi.
- Autoinko minä... ihan oikeasti häntä? hän kysyi hiljaa. - Joten pidin häntä välillä silmällä ja aloin huomata, että aloi jo ikävöidä äitiäni. En saanut koskaan halata häntä kuten ennen vaikka kaikki olikin silloin valetta. Kaipasin häntä. Läheltäkään ei huomannut kuinka hauskoja olimme eikä kukaan koskaan puhunut siitä että hän olisi äitini. Sitten syntyi minulle rakas pikkuveli josta pidin huolta. Hän ei arvannut minua isosiskokseen. Tunsin kauheaa surua, minulla ei olisi enään ketään kenen sylissä olla. Ei öisin ketään jonka vieressä nukkuisin turvassa kauheilta ajatuksilta. Jo vuosi sitten ennen lähtöään hän teki minulle pienen hymyn. Kuin hän oikeasti tietäisi minun olevan lapsensa, mutta hymy ei kauaa pysynyt paikallaan. Mutta tämä on nyt tämänhetkinen ajatukseni.
Pojat katsoivat Johannaa joka nosti päänsä hiljaa käsistään puoli-itkuisin silmin.
- Mieluummin pitäisin salaisuuden kuin kertoisin sen, Johanna sanoi. - Elämäni loppuun ja pitää perheestäni hieman huolta. Mutta nyt kun minulla ei ole ketään, olen yksin. Vaikka se onkin surullista että he menivät ja jättivät, vaikka se onkin vain surullinen muisto joka vain satuttaa minua, vaikka se olisi muisto jonka mieluummin unohtaisin ja olisin vapaudessa, jos kuljetan salaisuuteni elämäni loppuun asti juoksematta muita karkuun, joku päivä...joku päivä, minä saatan muuttua takaisin itsekseni joka ei unohda pieniä hienoja muistoja...uskoin siihen....haluan uskoa siihen. Vaikka haluan uskoa siihen, ei ole mitään mikä saisi sinut unohtamaan tuota viimeistä hymyä kauan aikaa sitten....totuus on, että en oikeasti halunnut äitini unohtaa minua...se oli totuus...Mutta tämä on vain....minun lapsellinen toiveeni joka ei enään ikinä toteudu.....Se on ikuinen salaisuuteni...
Johanna nosti päänsä esiin ja pisti sormen suunsa eteen tehden pienen hymyn pojille jotka huomasivat tämän itkevän hiljaa. - Minun on pakko hyväksyä se mitä minulle tulee vastaan, Johanna sanoi hiljaa.
HP nousi nopeasti sohvalta Johannan viereen istumaan ja kietoi kätensä tämän ympäri ja halasi. Johanna paino päänsä HPn olkapäälle ja kietoi kätensä kevyesti tämän ympärille.
- Me uskomme siihen, että saat vielä nähdä iloa, HP kuiskasi. - Et ole yksin, me olemme nyt luonasi.
Johannan surullinen ilme vetäytyi onnelliseksi ja huomasi muidenkin tulevan hänen luokseen ja yhtyivät halaukseen.
- Me otetaan sut mukaan Seinäjoelle pysyvästi! Jarppi julisti ja nosti Johannan seisomaan. - Nyt vietetään tää ilta hauskaa ja huomenna illalla on vielä hauskempaa. Me jätkät lähetään saunaan ja jos sää Jossu jaksat niin katokko joku leffa ja karaokelevyt?
- Totta kai! Johanna sanoi ja pyyhkäisi silmiään paitansa hihalla. - Siellä on jo sitte pyyhkeet valmiina.
- Kuka ehtii eka?! Jukka huudahti ja pojat lähtivät juoksemaan suihkuhuoneeseen ja sulkivat oven. Johanna jäi hetkeksi seisomaan ja haki vanhempiensa huoneesta kaikki leffat ja karaoke-levyt.
Tarina on aika sekalainen eikä tuosta tarinastani saa paljoa selvääkään, luulisin.... Se on yksi osa tarinasta.
---
Tyhmä tyttö jolla ei ole paljoa järkee päässä, mutta sen verran on että vois syödä ruohoa veljensä tekemän ruuan sijaan.
|
|
2/6/2009, 8:27 pm
|
Send Email to PiruTaivaalla
Send PM to PiruTaivaalla
|
MinttuED
Registered user
Global user
Registered: 06-2007
Posts: 1363
Karma: 16 (+30/-14)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Mielenkiintonen aihe ja hienosti olit sijottanut Duudsonit tarinaan
Jatka ihmeessä!
|
|
2/6/2009, 10:07 pm
|
Send Email to MinttuED
Send PM to MinttuED
|
Anthony love
Registered user
Global user
Registered: 06-2006
Posts: 1908
Karma: 23 (+34/-11)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Hyvin kirjotettu! Hieno homma, tosta on hyvä jatkaa, joten kirjottelepa ihmeessä lisää
---
L'amour à La francaise
|
|
2/6/2009, 11:06 pm
|
Send Email to Anthony love
Send PM to Anthony love
|
Pure Man
Registered user
Global user
Registered: 06-2008
Location: Hullu Kajaani
Posts: 274
Karma: 2 (+5/-3)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Tosi hyvä tarina. Hyvin kirjotettu ja kun tota luki nii siihen oikeen uppoutu.  Jatka ihmeessä! 
--- 
___
♦♦♦♦ Live Hard, Live Your Dream! |
|
2/7/2009, 9:37 am
|
Send Email to Pure Man
Send PM to Pure Man
|
PiruTaivaalla
Registered user
Global user
Registered: 01-2009
Posts: 218
Karma: -2 (+2/-4)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Pidittekö oikeesti? No annan lisää jatkoa vaikka alku jäi panematta tänne : DD Ihana kuulla että piditte.
Kaikkien käytyä saunomassa (Johanna meni poikien jälkeen) he tiirailivat yhdessä Johannan kasaamaa leffapinoa ja karaokelevyjä joita oli useita erilaisia. Jarppi katseli pääasiassa leffat läpi kun taas Jukka ja Jarno karaokelevyt. Rokkikappaleet pääsivät lauletuksi monta kertaa läpi, varsinkin AC/DC:n TNT jota Johannakin lauloi innoissaan. Jukka ja Johanna päättivät aluksi laulaa dueton, mutta lopulta muutkin tulivat mukaan laulamaan omasta tahdostaan ja lopputulos oli mahtava (kun Singstarilla laulettiin)!
"Cause i'm T.N.T
I'm dynamite
T.N.T
And i'll win the fight
T.N.T
I'm a power load
T.N.T
Watch me explode!"
Laulu loppui lyhyeen sillä se oli lyhyt versio kappaleesta, upeasti se silti kuului kaikkien suusta.
Ilta liukui kevyesti ajan kuluessa eteenpäin ja kaikkien laulettua alettiin valmistaa popcornia (Jarpin vaatimuksesta) ja muutama Pure napattiin jääkaapista jotka Johanna oli tuonut koulun loputtua. Jarppi julisti "Pirates of the caribbeanin" voittajaksi ja se katottaisiin heti kun kaikki mussutettava oli valmiina, irtokarkista puhumattakaan. Johanna tunki levyn DVD-asemaan ja käynnisti tv:n kun taas pojat loikoilivat sohvilla rentoina ja Jarppi mussutti kaikkea minkä käsiinsä sai.
- Liian hyvää ollakseen totta, Jarppi naurahti kun muut tuijottivat hänen ruokailuhimoaan.
- Ainakin erästä kiinnostaa syöminen ennen leffaa, Jukka naurahti.
Elokuvan alettua kaikki olivat uppoutuneet tähän aika vanhaan leffaan ja jotenkin Johanna huomasi, että hänen vieressään istuva HP lähestyi häntä ja joku tarttui häntä kädestä. Se tuntui melko ahdistavalta. Hän ei ollut koskaan pitänyt kenenkään kädestä kiinni eikä ollut pojan kanssa sellaisessa läheisyydessä. Se sai hänet punastumaan vaikkei sitä muut huomanneet. Hän veti hiljaa kätensä pois HPn kädestä ja laski sen omalle polvelleen epävarmana. Ihan kuin hän olisi halunnut vielä pitää kättään siinä.
" Mitä hemmettiä minä oikein ajattelen? Olen 15-vuotias ja HP on minua vanhempi ja seurusteleekin varmasti jonkun kanssa. Anna jätkien olla äläkä ole heille riesaksi ja anna heidän tehdä mitä he haluavat." Johanna ajatteli itsekseen ja katsoi tv:tä punastuneena.
Leffan loputtua he muistelivat ja kertoivat Johannalle tapahtumia mitä Rauhalan kartanossa oli tapahtunut. Johanna nauroi ja kuunteli kiinnostuneena ja lopulta totesi heidän olevan aika sekopäitä jopa vapaa-ajalla kun eivät kuvanneet. Lopulta oli aika mennä nukkumaan ja Johanna opasti pojat eri huoneisiin nukkumaan. Jarppi otti mukavimman huoneen, eli Johannan huoneen joka oli sävyltään keltainen (josta Johanna ei oikein pitänyt), Jukka Johannan isoveljen huoneen joka oli vihreä sävyltään, Jarno ja HP saivat nukkua yhdessä Johannan pikkuveljien huoneessa jossa oli sinistä väriä seinissä ja kerros-sänky. Jarno tunki ylös ja HP alas ja toivottivat hyvää yötä Johannalle jonka perään Jarppi ja Jukkakin huusivat huoneistaan hyvää yötä samaan aikaan kuin yhdestä suusta. Heidän hiljennettyään Johanna meni yksikseen olohuoneeseen ja katsoi jälkiä jotka pojat olivat jättäneet pöydälle. Hän nappasi kaikki ruuat ja vei kettiöön ja marssi heti sen jälkeen vanhempiensa huoneeseen. Sen iso parisänky näytti mukavalta eikä sitä viitsinyt kauheasti sotkeakkaan. Hän otti vain housunsa pois ja piti Duudsonien paitaa yllään ja sukelsi peiton alle ja nukahti. Tai yritti nukahtaa.
Hänen päätään vaivasi taas monet ajatukset tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Se tuntui kurjalta. Perhe kuollut, pikkuveli ei saanut tietää että hänellä oli isosisko jota niin toivoi, eläminen ilman tarkoitusta...tämä oli kaikki ne mitä hän ajatteli aina öisin. Kuinka turha onkaan eikä olisi oikeutta elää mitään tarkoitusta. Hänen haluamattaan hänen linssiinsä tuli pieni kyynel ja hän älusi olla räpyttämättä ettei saisi sitä vuotamaan. Se oli vaikeaa, niin herkkä hän oli eikä hän voinut sille mitään. Kyynel vierähti hiljaa alas poskelta tyynyyn ja hänen mieleensä juolahti taas ne menneet ajat:
" En hyväksy häntä...tuhosi elämäni...etkö pelastaisi äitiäsi...? En halunnut pelastaa äitiäni...." nämä pyörivät hänen mielessään ja poskella vuosi jo pari kyyneltä lisää joka häiritsi häntä.
- Miksi olen niin heikko...? Johanna kysyi itsekseen hiljaa ääneen. - Vahvat eivät siedä heikkoja ja minä esitän vahvaa vaikka olen heikko.
Johanna ummisti hiljaa silmänsä eikä uni siltikään tullut. Olo oli niin epämukava.
Sitten kuului narahdus. Johanna hätkähti ja esitti nukkuvansa, ummisti silmänsä vähän väliä kurkkien kuka ovella olisi. Tämä ihminen paljastui yllättäen Jarnoksi joka hiipi hänen eteensä sängyn reunalle polvilleen kasvot Johannaa päin joka piti silmiään kiinni melkein hädissään. Jarno silitti hänen hiuksiaan ja päätään hellästi ja olo tuntui jo heti helpommalta. Hän kuuli Jarnon vaimeat sanat jotka toi lämpimän mielen tälle.
- Kuin pikkusisko olisi, Jarno mutisi hiljaa ja tiiraili ympärilleen. Hän kurkisti nähdäkseen Jarnon joka nousi hiljaa seisomaan ja hiipi sängyn toiselle puolelle ja tuli nukkumaan hänen viereensä. Hänen sydämmensä hypähti lujaa ja pumputti villinä.
" Saamari vieköön, Jarno! Hiivitsä useinkin toisten viereen?!" Johanna ajatteli, mutta tunsi turvallisuutta ja nukahti melkein heti kun Jarno painoi päänsä Johannan hiuksiin.
- Kuin pikkusisko..., Jarno kuiskasi taas.
---
Tyhmä tyttö jolla ei ole paljoa järkee päässä, mutta sen verran on että vois syödä ruohoa veljensä tekemän ruuan sijaan.
|
|
2/7/2009, 10:39 am
|
Send Email to PiruTaivaalla
Send PM to PiruTaivaalla
|
MinttuED
Registered user
Global user
Registered: 06-2007
Posts: 1363
Karma: 16 (+30/-14)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Mulle välillä ehkä ihan vähäsen sekavaa, mutta silti hyvää luettavaa
Jatka!
|
|
2/7/2009, 3:39 pm
|
Send Email to MinttuED
Send PM to MinttuED
|
PiruTaivaalla
Registered user
Global user
Registered: 01-2009
Posts: 218
Karma: -2 (+2/-4)
|
|
Reply | Quote
|
|
Re: Omat tarinat
Tää on aika sekava, mutta olen iloinen että pidätte tästä. Piirsin vähän aikaa sitten parin sivun sarjiksen tosta ekasta kohtauksesta....No jaa, pitäs päästä isän skannerille : D
- Herätyys~! kuului kova ääni ja Johanna aukaisi puoliuniset silmänsä katsoakseen mitä oli tapahtunut.
- Ylös pukemaan ja pakkaamaan! Jukka sanoi ja veti Johannan sängystä ylös ja huomasi Jarnon nukkuvan siinä. - Jarno! Herätys! Taisit jo ihan tarpeeksi pitää Jossulle seuraa.
Johanna punastui ja vetäisi kätensä irti Jukan kädestä ja nappasi lattialta farkut ja puki ne päälleen. Jarno nousi sängystä hiukset sekaisin ja katseli vähän Johannaa joka ei katsonut häntä ollenkaan vaan meni huoneesta ulos olohuoneeseen ja keittiöön jossa Jarppi oli jo laittelemassa voileipiä aamupalaksi.
- Jarppi, mitä nuo ovat? Johanna kysyi ja osoitti leipien sisällä olevia ketsuppiläjiä ja makkara-annoksia. Jarppi nyökkäsi ja vastasi suoraan:
- Voileipiä Duudsonien tapaan! Ketsuppia mausteena ja makkarat tuo eksoottista makua.
- Uskon, Johanna nyökkäsi naurahtaen ja meni omaan huoneeseensa pakkaamaan.
- Etkö tule syömään? Jarppi kysyi perään.
- Taidan jättää väliin, Johanna huusi huoneestaan ja pojat repesivät nauramaan.
- Tuskin se niin pahaa on, Jarppi sanoi ja nappasi yhden leivän ja puraisi siitä palan ja nyökkäili. - Ei hassumpaa.
Johanna nappasi kaapista ison laukun ja pakkasi siihen kaiken mitä uskoi tarvitsevansa jätkien ranchilla jossa kaikki olisi mahdollista. Hän nappasi hyllystään piilottamansa valkosuklaan ja pakkasi sen laukun sivutaskuun jossa oli jo mp3-soitin jo valmiina. Hän pakkasi mukaan kaikki Duudsonikamansa koska piti niistä kaikkein eniten ja farkut ja hiuspidikkeitä sillä pitkiä hiuksia oli aika hankala pitää kurissa ilman ponnaria. Poikien riehuessa keittiössä syömässä leipiään Johanna nappasi hyllystään lompakkonsa ja tarkisti rahamääränsä. Sitten hän tunki sen laukun sivutaskuun ja veti vetoketjut kiinni. Hän nappasi laukun vöistä kiinni ja raahasi painavaa laukkuaan eteiseen ja sitten keittiöön jossa pojat olivat valmistamassa uusia leipiä, Jarppi ainakin innolla.
- Mihin laitoitte edelliset leivät? Johanna kysyi.
- Biojätteisiinhän me, HP vastasi. - Olisitko halunnut maistaa?
- En olisi, Johanna vastasi ja nappasi kaapista lasin ja kaatoi siihen mehua jota pojat olivat valmistaneet ja leivän pöydältä ja haukkasi siitä palan. - Ihan hyvää leipää tää on, varmasti parempaa kuin edellinen jota voisi kutsua Duudsonien "yleiseksi eksoottisleiväksi".
Jukka nappasi laukun olalleen ja oli lähtövalmis, mustat aurinkolasit päässään ja Jussimallinen paita, eli samat vaatteet kuin edellisenäkin päivänä niin kuin muillakin.
- Vauhtia siihen syömiseen, ne tyypit tulee varmasti hakee sua ja on kohta täällä, Jukka sanoi ja marssi eteisen halki ulko-ovesta ulos.
Ulkona paistoi niin kauniisti aurinko lämpimänä ja se houkutteli Johannaa ulos. Hän joi ripeästi mehunsa ja söi leipänsä ja juoksi Jarpin reppuselkään joka oli juuri astumassa ovesta ulos Jukan perässä. Auringonvalo lämmitti kasvoja ja metsä ja ruohot olivat kauniin vihreitä. Talot olivat vielä hiljaisia ja oli aikainen aamu ja tuskin kukaan herää aikaisin aamulla kesälomalla.
- Hei! Jarppi nauroi. - Mitäs sä mun selkään hypit?
Johanna yhtyi nauruun ja sanoi:
- Sulla on niin houkutteleva selkä! Ei voi olla hyppimättä siihen.
Jarppi kantoi Johannan selässään Albert ambulanssille joka oli aika outoa Johannan mielestä. Ihan kuin he vain mielistelisivät hänelle ja huonolle menneisyydelleen. HP hyppäsi rattiin ja Jukka hänen mukaansa eteen kun taas muut olivat vapaassa tilassa.
- Hetkonen! Johanna sanoi. - Suljen ovet niin kukaan ei pääse sisään!
Johanna hyppäsi juuri ja juuri autosta ulos kun Jarno oli vetämässä ovea kiinni. Johanna avasi etuoven ja painoi erään nupin alas ja laittoi oven kiinni. Sitten hän juoksi takapihalle ja teki saman homman ja sivuovelle. Sitten hän palasi autolle ja hyppäsi penkille istumaan energiaa täynnä ja hymyili. Jarnon katseen tavoittaessaan hän älysi siirtää katseensa nopeasti pois tästä. Ambulanssi käynnistyi ja se lähti liikkeelle ja ajoi muutamia mutkia. Johanna tiiraili ikkunasta taakseen jäävää taloa ja pian koko kaupunkia.
Tästä tuli aika lyhyt pätkä....
---
Tyhmä tyttö jolla ei ole paljoa järkee päässä, mutta sen verran on että vois syödä ruohoa veljensä tekemän ruuan sijaan.
|
|
2/7/2009, 4:35 pm
|
Send Email to PiruTaivaalla
Send PM to PiruTaivaalla
|
Add a reply
Page: 1 2 3 4 5 6 7 8
Powered by AkBBS 0.9.5b - Link to us
- Blogs
- Hall of Honour
- Chat
Click here to get your own free message board
|
You are not logged in (login)
Board's time is: 11/23/2009, 11:55 pm
|
|
|
